Unohdetut

Maailma on täynnä unohdettuja ihmisiä. Heitä ei tarvitse etsiä afrikasta tai intiasta asti vaan heitä löytyy paljon lähempää. Heitä löytyy kotimaastamme, kotikaupungistamme, ehkä jopa talosta jossa asumme. Vanhainkodit ovat heitä täynnä, samoin kuin sairaalat. Heitä löytyy myös kouluista ja lähiöistä.

Joskus näitä unohdettuja näkee uutisissa. He ovat murtuneet yksinäisyyden ja elämän paineen alla, ehkä räjähtäen vahingoittaen ympäristöön, tai ehkä hiipuen hiljaa pois. Joidenkin terveys pettää, jotkut päättävät oman elämänsä. Näiden ihmisten nimiä voimme lukea esimerkiksi kuolinilmoituksista.

Kutsumme itseämme sivistyneiksi, vaikka ihminen voi kuolla kotiinsa ilman että kukaan kaipaa häntä puoleen vuoteen. Hyväksymme erilaisuuden, mutta vain jos se sopeutuu tapoihimme. Olemme tasapuolisia vaikka yhä suurempi osa suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Sanomme huolehtivamme läheisistämme vaikka emme puutu mitenkään heidän itsetuhoisuuteensa. Myös politiikassa on unohdettu liian suuri osa suomalaisista.

Aina välillä näkee kuitenkin pieniä toivon pilkahduksia. Esimerkiksi nuoria jotka käyvät säännöllisesti tapaamassa isovanhempiaan, tai liikemiehiä jotka tekevät pyyteetöntä vapaaehtoistyötä vähempiosaisten hyväksi. Nämä pienet positiiviset välähdykset ovat pieniä, mutta ne ovat kuitenkin nähtävissä.

Joka tapauksessa meidän kaikkien pitäisi huomioida ympärillämme olevia ihmisiä enemmän. Meidän tulisi antaa antaa heille edes pieni osa ajastamme ja huomiostamme. Viisi minuuttia päivässä on unohdetulle ihmiselle paljon enemmän.

Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys.