07 toukokuuta, 2009

Hänen kuolemansa on suuri tragedia

Helsingin Sanomien mukaan Unkarin nyrkkeilyliiton puheenjohtaja sanoi nuoren nyrkkeilijän kuolemasta seuraavaa:

"Nagy oli hyvin lahjakas nyrkkeilijä. Hänen kuolemansa on suuri tragedia"


Odotan sitä hetkeä että näen jossain uutisessa lainauksen: "Hän ei ollut missään keskikertaista parempi, mutta hänen kuolemansa on suuri tragedia." tai "Hän oli aivan tavallinen ihminen, mutta hänen kuolemansa on suuri tragedia."

Ei nyt suoraan tuohon liittyen, mutta samaa aihepiiriä jatkaen. Yksi asia mitä inhoan se tekopyhyys joka nousee esiin ihmisen kuoleman yhteydessä. Yleensä kuollut nostetaan jalustalle, jopa pyhimysmäiseksi olennoksi, ja hänestä puhutaan vain hyvää, vaikka monet olisivat jopa iloisia hänen kuolemansa takia. En siis nyt tarkoita tätä kyseistä uutista, vaan tilannetta ainakin Suomessa yleisesti.

Jokainen kuolema on tragedia joka satuttaa ihmisiä. Toisaalta kuoleminen on osa elämää. Jokainen meistä kuolee joskus.

1 kommentti:

anssi kirjoitti...

Luulen tietäväni mitä tarkoitat tekopyhyydellä: puheita, joissa vaietaan vainajan tekemistä vääryyksistä ja päinvastoin kuvaillaan hyväntekijäksi, mutta ehkä kuoleman äärellä vainajan tekojen tuomitseminen on toissijaista.

Ehkä ihmisten tapa kehua vähemmän ansioituneitakin vainajia liittyy vainajan muiston kunnioittamiseen.

Ei vainajan ansioiden kunnioittamiseen, vaan vainajan kunnioittamiseen. Jokainen kuolema on luonnollinen, mutta se ei ole tilaisuus muistuttaa miten tavallinen tai ikävä vainaja oli.

Ei ole tekopyhää jättää arvostelematta vainajaa.

Kokemasi tekopyhyys voi olla myös ihmisten keino käsitellä vaikeita asioita. Ei tee yhtään helpompaa moittia vainajaa - olit inhottava, en koskaan pitänyt sinusta - kuin antaa anteeksi.