Kommentteja Forsgårdin ajatuksiin

Pakko kommentoida Forsgårdin ajatuksia tänne koska hänen blogissaan ei ole mahdollisuutta kommentointiin. Varoitan heti aluksi että Forsgårdin lähestymistapa lähtee taiteesta ja minun yhteiskunnasta. En siis kritisoi hänen ajatuksiaan vaan pohdin kokonaisuutta eri lähtökohdasta ja eri näkökulmasta. Ja nyt ylivarovaisen intron jälkeen itse asiaan.

Sitä paitsi kuulin jokin aika sitten mielenkiintoisen väitteen erään psykologin kertomana. Kurjuuden näyttämisen on hänen mukaansa todettu lisäävän masennusta ja kurjaa oloa. Kyseisen psykologin mukaan positiivisten kuvien näyttäminen taas lisää hyvää oloa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tosin olen aikaisemmin kuullut myös vastakkaisiakin mielipiteitä. Mielenkiintoista kuitenkin, ettei se varsin uskottu ja yleisesti "hyväksytty" ajatus kurjuuden esittämisestä välttämättä paranna oloa ja oloja.

Tässä on kuitenkin muistettava se tosiasia että jos ihminen on tyytyväinen nykytilaan (hyvä olo nyt) hän ei halua muutosta nykytilanteeseen. Ensimmäinen askel kohti muutosta on ongelman tiedostaminen. Tämähän on esimerkkiksi AA kerhon ensimmäisen askeleen taustalla. Tässä on siis tavallaan vastakkain hetkellinen hyvä olo ja pitkäaikainen hyvä olo.

Onko siis taiteen tarkoitus olla viihdettä vai onko sen tarkoitus muuttaa yhteiskuntaa parempaan suuntaan?

Onko taide parempaa jos se viihdyttää esteettisesti vai jos se havahduttaa huomaamaan maailman epäkohdat? Minun mielestäni näitä kahta asiaa ei voi rinnastaa, vaan molempia tarvitaan. Itse koen että taide, varsinkin populaarikulttuuriin liittyvä, on hiljalleen muuttunut yhteiskunnan muutostarpeen tiedostavammaksi (tämä on mielestäni hyvä asia). Tämä tosin saattaa johtua siitä miten henkilökohtaisesti olen kokenut ja nähnyt kulttuurin ja sen muutoksen.

Itse kuitenkin nautin enemmän yhteiskunnan ja maailman ongelmia esiin tuovasta taiteesta kuin vaaleanpunaisesta vaahtokarkkitaiteesta joka luo hetkellisen sokerihumalan. Tämä värittyneestä lausahduksestani voi kuitenkinkin nähdä myös sen miksi näin koen. Sokerihumala menee nopeasti ohi mutta yhteiskunnan epäkohtien noustua pinnalle tunnen olevani sellaisten asioiden ääressä joilla on oikeasti merkistystä.

Toki olen tietoinen valokuvan vaikutuksesta sosiaalisiin epäkohtiin, mutta tässä ei nyt tarkoitettu sen tyylistä vaikuttamista, vaan vaikutusta yksilöön ja yksilön omiin tuntemuksiin mahdollisuudesta tuntea parempaa oloa. Samalla tavalla positiivisella asenteella asiat saadaan parempaan suuntaan, kun taas negatiivisella asenteella asiat huononevat omissa ajatuksissa.

Positiivinen taide on parhaimmillaan eskapismia joka nostaa lyhyellä tähtäimellä selkeästi yksilön elämänlaatua. Uskallan kuitenkin väittää että peruspositiivinen taide ei muuta ihmisten toimintamalleja eikä paranna huono-osaisten elämää pitkällä tähtäimellä. Ja väitän myös että positiivisen taiteen tuoma positiivisuus ajatuksissa ei kestä kovinkaan pitkään. Ei yleensä edes yli ensimmäisen vastoinkäymisen.

Mielenkiintoista kuitenkin, ettei se varsin uskottu ja yleisesti "hyväksytty" ajatus kurjuuden esittämisestä välttämättä paranna oloa ja oloja.

Itse en ole ikinä kokenut että kurjuuden esittäminen voisi parantaa katsojan oloa. Itse olen kokenut että kurjuuden näyttäminen lisää tietoisuutta korjuudesta ja sitä kautta sattaa lisätä toimia kurjuuden vähentämiseksi. Kuten jo aikaisemmin totesin, Ensimmäinen askel kohti muutosta on ongelman tiedostaminen.

Ikävä kyllä en usko että taiteella missään muodossa on suurta merkitystä nykymaailmaan. Televisiolla ja viihteellä on paljon suurempi merkitys elämäämme kuin taiteella, tai jopa uutisilla. Moniko suomalainen tietää kuka voitti tämän vuoden Big Brotherin voittajan? Entä moniko suomalainen tietää montako ihmistä Darfurin konfliktissa on kuollut (YK:n arvion mukaan lähes puoli miljoona ihmistä)?

Miten siis tiivistän tämän kaiken? Itse koen että kestävällä taiteella on usein (muttei aina) yhteiskunnallista merkitystä, joka ehkä hämärtyy ajan myötä mutta on kuitenkin aina löydettävissä teoksesta. Joka tapauksessa, Forsgård tiivistää asian melko hyvin:

Minusta tosin taiteen ei tarvitse ottaa kriittisesti kantaa yhteiskuntaan, toki se voi sen tehdä. Se on taiteilijan valinta.

Niin. Ja se alkuperäinen juttu löytyy osoitteesta: http://valokuvaaja.kotisivukone.com/blogi/2007/10/22/262