Käyttääkö DNG:tä vai ei?
Olen pohtinut pitkään ja harhailevasti alkaisinko muuntamaan kameroideni NEF tiedostot DNG muotoon. Tähän mennessä en ole löytänyt mitään vedenpitäviä syitä siirtyä DNG käyttäjäksi. Kävin DPreview.com sivustolla oli keskustelua DNG tiedostotyypin hyödyistä ja alla tiivistelmä siitä mitä sinne kirjoitin.
Yleensä DNG tiedostojen eduiksi lasketaan seuraavat asiat:
+ DNG:tä tukevat ohjelmat näyttävät korrektin esikatselukuvan…
...mikäli ne osaavat näyttää DNG:hen upotetun esikatselukuvan RAW datasta renderöidyn kuvan sijaan.
Käytän itse vain Lightroomia, joten tämä ei vaikuta minuun. Lisäksi tämä etu pätee Adobe only työnkulkuun, koska muut DNG:tä tukevat ohjelmat eivät kuitenkaan renderöi kuvaa samalla tavalla kuin Adoben ohjelmistot. Mikäli DNG olisi yleismaailmallinen formaatti, jonka kaikki ohjelmistot näyttäisivät aina samalla tavalla, tämä olisi todellinen etu.
+ Ei sidecar tiedostoja.
Henkilökohtaisesti en koe sidecar tiedostoja ongelmallisiksi. Itse asiassa tunnen oloni aavistuksen turvallisemmaksi kun RAW tiedostoihin kirjoittaminen minimoidaan, sill jokainen kirjoituskerta on potentiaalinen tilanne tiedoston koprruptoitumiselle.
+ Jopa 20% pienempi tiedostokoko
Tämä on osittain jopa väärässä olevaa hype. Esimerkiksi D700 kameran NEF tiedostot ovate lähes saman kokoisia kuin niistä tehdyt DNG tiedostot (ero on ehkä 0,5-5%). Joissain toisissa kameroissa kameroissa (kuten D2X) tiedostokokojen ero on todellinen joten tämä saattaa olla korrekti etu joillekin käyttäjille.
+ RAW datan korruptio tarkastus DNG:ksi muunnettaessa.
Henkilökohtaisesti saan tarpeeksi korruptiotarkastusta kun Lightroom luo kuville 1:1 esikatselukuvat. Mahdollisesti korruptoituneet kuvat tuleva ilmi jo siinä vaiheessa. Tämä etu kuitenkin liittyy olennaisemmin seuraavaan kohtaan.
+ DNG validation checksum
DNG tiedostolle lasketaan tarkastussumma, jolla tiedoston korruptoituminen/RAW data muuttuminen voidaan myöhemmin todentaa. Adoben DNG converter ohjelmalla voi "uudelleen muuntaa" vanhat DNG tiedostot (vaikka koko arkiston) uusiksi DNG tiedostoiksi (jotka voi poistaa lennossa) ja ohjelma antaa ilmoituksen jokaisesta kuvasta jonka alkuperäinen tarkastussumma ei enää täsmää RAW dataan. Tämä voi olla todellinen etu joillekin käyttäjille.
+ Tulevaisuuden kestävyys
Jo nykyään on (kuulemma) joitain RAW formaatteja joita ei enää saa auki juuri millään ohjelmalla koska niiden tuki on lopetettu. Periaatteessa DNG antaa tässä paremman turvan, koska formaatti on avoimesti dokumentoitu ja periaatteessa mikä tahansa firma voi tehdä RAW ohjelman joka osaa lukea DNG muotoisia kuvia. En silti ole kuitenkaan varma että DNG on pitkäikäisempi tiedostomuoto kuin NEF.
Toisaalta, kun ajattelee asiaa vaikka 50 vuoden aikajänteellä, saa asia uuden ulottuvuuden. Varsinkin kun ottaa huomioon sen että jokaisen Nikonin kameramallin tuottama NEF tiedosto on itse asiassa oma tiedostomuotonsa, jota muita NEF tiedostoja tukevat ohjelmat eivät osaa suoraan lukea (sama pätee ilmeisesti myös Canoniin ja muihin valmistajiin). DNG kuitenkin on yksi formaatti, ja ainakin periaatteessa eri kameroiden (jopa valmistajien väliset) erot eivät häiritse samalla tavalla. Jos ohjelma osaa lukea DNG tiedostoja, se osaa lukea niitä riippumatta siitä millä kameralla ne on tuotettu.
Adobe myös yrittää saada DNG muotoa hyväksytyksi ISO standardiksi, mikä lisäisi huomattavasti tiedostomuodon tulevaisuuden kestävyyttä.
Henkilökohtaisesti en ainakaan vielä käytä DNG muotoa, koska en ole varma sen hyödyistä minulle. Lisäksi Lightroomissa DNG:ksi muuttaminen importin yhteydessä hidastaa importtausta, mikä sekin on minulle miinus. Tosin viimeaikaisten testieni mukaan hidastuminen on pienempää kuin oletin, eli ehkä jossain vaiheessa kokeilen DNG työnkulkua jonkin aikaa.
3 kommenttia:
Lisäksi varmistukset hidastuvat, kun muuttuneet dng:t pitää kirjoittaa uudestaan kokonaan. Sidecar tiedostot pieniä > varmistuvat nopeasti.
Eikö kaikki mainitsemasi syyt ole riittäviä argumentteja DNG:n paremmuudesta?
Itse olen vuosia muuntanut kaikki DNG-muotoon eikä tulisi mieleenkään palata takaisin kaikkien sidecar ja erilaisten raw-formaattien kirjavaan valikoimaan...
Lisäksi Adoben DNG konvertterilla on kätevä nimetä kuvat pvm+numero jolloin ainuttakaan samannimistä tiedostoa ei löydy.
Ja ainakin Canonin DNG:t ovat pienempiä kooltaan kuin raw-tiedostot.
(DNG:n alkuaikoina ihmettelin pakkauskoon muutosta ja mittasin alkuperäisestä raw että DNG kuvasta 50 eri pikselin väriarvot. Yhtään heittoa ei tullut, ei yhteenkään)
Kiitos kommenteista.
Anonyymi: Olin ennen samaa mieltä backupeista, mutta totesin myöhemmin että kuvien backuppaus importin yhteydessä ja Lr:n tietokannan backuppaus päivittäin on riittävä minulle. En itse enää varmuuskopioi kirjastossani olevia kuvia automaattisesti (vrt time machine tai sync toy), enkä myöskään kirjoita metadataa RAW kuviin muuta kuin poikkeustapauksissa. Yksi syy siihen on se että backuppaus ohjelmat eivät voi tietää onko tiedostoa muutettu tarkoituksella vai onko se korruptoitunut. Tuota tosin olisi mahdollista muuttaa DNG tiedostojen kohdalla DNG checksum arvolla, mutta tietääkseni mikään backup ohjelma ei sitä hyödynnä.
DNG:n mahdollinen koko ero originaliin RAWiin johtuu siitä että DNG Converter käyttää agressiivisempaa pakkausalgoritmia kuin kamerat. Kameroiden algoritmi on optimoitu puskurin tyhjentämiseen, DNG konvertterin taas kokoon. Käytännössä kyseessä on häviötön pakkaus.
Oma esihistoriastani syntynyt tiedostojen nimeämiskäytäntö ei onnistu Lr:ssä tai DNG konvertterissa, siinä yksi syy miksi en ole vielä siirtynyt DNG käyttäjäksi.
JE: Joillekin ihmisille varmasti ovat, omalla kohdallani muutos vastarinta on vaan sen verran suuri etten ole vielä siirtynyt. Niin tyhmää kuin se onkin, alitajunnassani pyörii ajatus: "Miksi kokeilla uutta kun vanhakin toimii". Tosin olen muuttunut reilusti DNG positiivisemmaksi viime aikoina.
Lähetä kommentti