Luontokuvausta takapihalla

Vaikka olenkin kiinnostunut valokuvauksesta, en ole ollut ikinä erityisen kiinnostunut luontokuvauksesta. Olen aina kokenut sen jollain tavalla liian hankalaksi ja vaativaksi. Luontokuvaajat ovat vähintään puoliammattilaisia ja minun kaltaisillani harrastelijoilla ei ole mitään mahdollisuuksia saada hyviä kuvia luonnosta. Näin siis luulin.

Pari päivää sitten sain kuitenkin inspiraation kokeilla kasvien kuvaamista takapihallani. Pitkästä aikaa aurinko paistoi fiilis oli muutenkin otollinen kuvaamiselle. Marssittuani (kerrostalon) takapihalle kuvasin pihlajanmarjoja, ruusunmarjoja, ruusupensaan yksityiskohtia ja niin edelleen. Kuvia tarkastellessani yllätyin siitä miten hyviä niistä loppujen lopuksi tuli. Kuvien laatu ei yleisellä mittapuulla ole mitenkään häikäisevä, mutta odotin jotain paljon huonompaa.




Yllä olevat kaksi kuvaa on esimerkkejä tämän kuvausreissun onnistuneista kuvista. Yleisesti ottaen pidän noista kuvista. Niissä on minun kuvikseni suhteellisen onnistunut valo, eikä sommittelussakaan ole mitään erityistä vikaa. Nämä kuvat ovat ehkä jopa kauniita katsoa, mutta se taitaa olla näiden ainoa sisältö.

Tämän pienen kokeiluni jälkeen voin kuitenkin todeta että pienellä vaivalla ja sopivissa olosuhteissa pystyy saamaan kohtalaisen hyviä kuvia luonnosta. Harrastelijan luontokuvauksessa oma mielikuvitus on yksi suurimmista rajoittavista tekijöistä. Joka tapauksessa kunnioitan suuresti todellisia luontokuvaajia jotka ovat omistautuneet eläinten tai yleisemmin luonnon valokuvaamiseen. He näkevät paljon vaivaa kuviensa eteen ja usein kuvat ovatkin varsin vaikuttavia.