Sunnuntai Finnconissa

Finnconin toisen päivän alku oli hieman helpompi kuin ensimmäisen. Pääsimme paikalla ennen ensimmäisten ohjelmanumeroiden alkamista ja fiilis oli muutenkin hyvä.

Ensimmmäisen päädyimme katsomaan "Elokuva Nyt!" ohjelmanumeroa, jonka aihe päätyi käsittelemään suomalaisen genre-elokuvan haasteita ja sitä miten paljon elokuvasäätiö rajoittaa suomalaisten elokuvien skaalaa. Keskustelu oli omalla tavallaan antoisa mutta siitä siitä täyden ilon saaminen vaati jonkinlaista omistautumista (underground elokuva) alalle. Joka tapauksessa Ahosen, Puskalan ja Vuorensolan keskustelua kuunteli mielellään.

Itse odotin melko paljon "Kauhun uusi aalto on alkanut!" paneelia, jonka pitivät Deathwriters.com sivuston aktiivit. Yksi keskustelun lähtökohtaisista havainnoista oli se että kauhu genrenä on ollut viime vuodet aika kuollut. Aidosti oivaltavia tai pelottavia kirjoja, sarjakuvia tai elokuvia ei ole juurikaan ilmestynyt vaan uusissa teoksissa on kierrätetty vanhoja kikkoja ja juonikuvioita. Kauhun uuden aallon voikin oikeastaan tiivistää lainaukseen: "koska kauhukirjallisuudessa ei ole minulle mieleisiä teoksia, ne pitää kirjoittaa itse".

Definitiivisessä Peto-paneelissa Hiltunen veti showta näyttäen erilaisia esimerkkejä siitä mikä meitä pelottaa (eli mistä tehdään elokuvia). Esityksen johtopäätöksenä voi oikeastaan pitää sitä että ihminen on pohjimmiltaan pieni nisäkäs jota pelottaa kaikki mahdollinen, esimerkiksi iso limamyökky tai ihmisiä syövät ikkunanpuitteet.

Peto-paneelin jälkeen Hiltunen jatkoi Ilja Rautsin kanssa samasta aiheesta esityksessä "Ihanat huonot kauhuleffat". Ohjelmanumeron nimi kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Oikealla asenteella huonoista kauhuelokuvista voi saada paljon hauskuutta irti. Esityksessä mainittiin tuoreempina suuremman budjetin esimerkkeinä Kingin romaaniin pohjautuva Dreamcatcher ja New Alcatraz. King itse on sanonut että Dreamcatcher tekee vessoille sen minkä Psyko teki suihkuverhoille.

Sihvosen ja Leinosen pitämä "Galactica -väittely: uusfeminismiä vai huonosti verhottua machomeininkiä" oli vähemmän väittelyä ja enemmän keskustelua. Yleisö oli varsin aktiivisesti mukana, mikä saattoi osittain osittain johtua siitä että hyvät kommentit palkittiin alkoholilla. Palkitseminen oli pääosin symbolista, mutta suoran palkitseminen kannustaa aina osallistumaan.

Päivän ja Finnconin päätti paneeli "The Panel: Heinlein Legacy" jossa oli mukana suurin osa Finnconin erikois- ja kunniavieraista. Itse odotin huumoripitoista keskustelua, mutta paneelissa käsiteltiinkin varsin asiallisesti Heinleinia, hänen teoksiaan ja hänen perintöään scifille ja spefille. Heinlein neitsyille suositeltiin aloitusteokseksi esimerkiksi Kuu on julma kirjaa tai kokoelmaa The Past Through Tomorrow (jota ei ilmeisesti ole suomennettu).

Kokonaisuutena Finnconista jäi hyvä maku suuhun. Ohjelma oli laadukasta ja jokaiselle tunnille löytyi jokin vähintään kohtalaisen kiinnostava aihe. Kuten jokaisen aikaisemman Finnconin jälkeen, myös nyt jäi tunne että jotain pitäisi muuttaa myös omassa elämässä. Päätin ottaa itselleni kaksi elokuviin liittyvää tavoitetta. Katson enemmän huonoja kauhuelokuvia ja tutustun muutamaan Bollywood elokuvaan.

P.S. Hassuna triviana: Toni Jerrmanin, tuon Finnconin kalustoon kuuluvan sedän, näimme ensimmäistä kertaa vasta tapahtuman jälkeen Sohwissa. Tämä on poikkeuksellista (ei niinkän Jerrmanin vaan meidän puolelta), sillä muutoin olemme hänet bonganneet aina myös tapahtumapaikalta.

P.P.S Lisää kuviani tapahtumasta löytyy osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/56363199@N00/sets/72157600839694558/